Christian Sannemann
christian.sannemann@gmail.com
www.artova.fi

 

“Reaktiivisen käyttäytymisen ongelma on siinä, että se useimmiten johtaa konfliktiin ja voi pahimmillaan aiheuttaa pitkäaikaista haittaa kaikille osapuolille.”

Ihminen lajina kehittyy aina vain urbaanimmaksi. Ennusteiden mukaan vuoteen 2050 mennessä jopa 70 % ihmiskunnasta asuu kaupungeissa. Kyseessä on ennennäkemättömän nopea kehitys: seuraavien 30 vuoden aikana kaupungeissa asuvien ihmisten määrä lisääntyy 3 miljardilla. Kaupungit ovat seuraava vaihe ihmiskunnan historiassa, ja se, miten vastaamme niiden kasvuun, vaikuttaa koko ihmislajin olemassaoloon planeetallamme.

Kasvusta seuraa usein konflikti uuden ja vanhan välillä, esimerkiksi uusien asuinalueiden ja olemassa oleviin ympäristöihin liittyvien toisenlaisten arvojen välillä. Se viitekehys, jossa tämänkaltaista konfliktia nykyisellään käsitellään – eli olemassa olevat päätöksenteon ja kaupunkisuunnittelun yhteiskunnalliset mallit – on pääosin ylhäältä alas (top-down) ohjautuva siinä mielessä, että vallankäytön rakenne on hierarkkinen. Toimivassa edustuksellisessa demokratiassakin reaktiivinen vastustus nähdään usein ainoana mahdollisuutena saada aikaan muutosta tilanteessa, jossa paikalliset arvot ja ylhäältä alas sanellut tarpeet eivät kohtaa. Reaktiivisen käyttäytymisen ongelma on siinä, että se useimmiten johtaa konfliktiin ja voi pahimmillaan aiheuttaa pitkäaikaista haittaa kaikille osapuolille.

Reaktiivisen käyttäytymismallin murtaminen sekä globaalien tai kansallisten tarpeiden ja paikallisten arvojen välisen ristiriidan ratkaiseminen ovat äärimmäisen tärkeitä terveen, onnellisen ja kestävän kaupunkimuodon aikaansaamiseksi. Mutta miten ruohonjuuritason toimijoiden pitäisi asemoida itsensä odotellessaan yhteiskunnallisten järjestelmien mukautumista suunnittelun ja päätöksenteon paikallisuuden ja ihmisyyden huomioimisen asettamiin vaatimuksiin? Näiden vaatimuksien suhteen on tässä tarpeen huomauttaa, etteivät ne ole välttämättä ristiriidassa globaaleista haasteista seuraavan vallan keskittämisen tarpeen kanssa. Onko olemassa tapaa edistää parempia vuorovaikutuksen tapoja säilyttäen samalla vaikutusvaltansa? Kuinka voi saada äänensä kuuluviin?

Artova ja sen toimintamalli voivat tarjota uuden näkökulman ongelman ratkaisemiseksi. Artova on Helsingin kantakaupungin laitamilla sijaitsevien Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin kaupunginosien noin 9 000:ta asukasta edustava kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys. Tietoisesti proaktiiviseen toimintatapaan ja vallan ja vastuun jakamiseen pyrkivän yhdistyksen tavoitteena on toimia taustavaikuttajana, joka mahdollistaa paikallisten asukkaiden visioiden toteuttamisen. Lukuisat itsenäiset toimintaryhmät – tai itseohjautuvat aloitteet – kymmenet erilaiset ydintoiminnot, yli sata yhteistyötahoa sekä sadat vapaaehtoiset osallistuvat vuosittain monenlaisten tapahtumien ja toimintojen toteuttamiseen. Näihin kuuluu esimerkiksi yli 30 000 vieraan katutaidefestivaali, paikallinen filmifestivaali ja sen liitännäisprojektit, kaupunkiviljelyhankkeet, perinteiset sadonkorjuujuhlat, veneenvuokraustoiminta, painokseltaan 20 000 kappaleen paikallislehti, kestävän kehityksen projekteja ja paljon muuta. Proaktiivinen asenne on tehnyt yhdistyksestä ja sen toiminta-alueesta yhden Suomen elinvoimaisimmista.

Vaikkei Artova keskitykään niinkään kulttuuriperinnön suojelemiseen kuin sen luomiseen, yhdistyksellä on proaktiivisen toimintakulttuurin ansiosta hyvän maine. Artova on arvostettu yhteistyökumppani, joka on onnistunut rakentamaan vahvemman, tehokkaammin erilaisiin tilanteisiin vastaavan yhteisön ja luomaan uusia ennaltaehkäiseviä ratkaisuja. Lisäksi Artovan proaktiivisella toimintakulttuurilla on ollut osansa Helsingin kaupungin haastamisessa uudistamaan osallistavia rakenteitaan. Ensimmäisen askelen ottaminen reaktiivisen käyttäytymisen noidankehän rikkomiseksi näyttäisi mahdollistavan positiivisen muutoksen aikaansaamista myös järjestelmätasolla. Keskeistä siirtymässä reaktiivisesta proaktiivisen ajattelutapaan on kyky nähdä vastustajien sijaan yhteistyökumppaneita ja rajoitusten sijaan mahdollisuuksia. Tukeakseen proaktiivista vallan ja vastuun jakamisen kulttuuria ja ymmärtääkseen itseohjautuvien aloitteiden toimintaa Artova on lisäksi tehnyt tutkimustyötä, jonka tavoitteena on ollut selvittää toimintaryhmän menestykselle keskeisiä tekijöitä. Tutkimuksen tulokset on koottu yhtenäiseksi malliksi.

Artova-mallin tärkeimmät elementit. Vuorovaikutteinen visualisaatio, itsearviointikyselyitä ja lisätietoa osoitteesta www.artovamodel.fi

 

Kuinka se toimii?

Seuraavassa luetellaan joitakin konkreettisia asioita, joita proaktiivisen toimintakulttuurin edistäminen suhteessa kaupungin hallintoon on opettanut. Ensinnäkin, toimijan pitää olla virallisesti tunnustettu organisaatio tai järjestö, kuten yhdistys, joka on oikeudellisesti vastuussa toimistaan. Toiseksi, ohjelman tulee olla tavoitteiltaan tasa-arvoa edistävä ja käytännössä hyödyllinen, ja mukaan sitä ajamaan kannattaa yrittää saada kaikki samoin ajattelevat ihmiset, koska edustavuus on tärkeää kaupungin päättäjille. Kunnalliset päätöksentekijät voivat vain harvoin toteuttaa marginaalisten ryhmien toiveita. Kun virallinen järjestö on perustettu, on tärkeää ymmärtää kunnallisia toimijoita ja tehdä yhteistyötä oikeiden ihmisten kanssa. Organisaatiorakenteen ja suunnittelu- ja päätöksentekoprosessien ymmärtäminen mahdollistaa yhteydenpidon oikeisiin ihmisiin oikeaan aikaan. Kannattaa muistaa, että erityisesti suuremmat kaupungit eivät ole sisäisesti yhtenäisiä toimijoita, joten on tärkeää pyrkiä löytämään oikeat, yhteensopivat strategiat, oikeat virastot ja toimintaan myönteisesti suhtautuvat poliitikot ja virkamiehet. Usein ratkaisevaa on se, kenen kanssa pääsee keskustelemaan. Ja mikäli ajetulle asialle ei löydy ymmärrystä, kannattaa yrittää saada muut asianosaiset tahot ymmärtämään, mikä on ajetun asian edustama arvo sinulle henkilökohtaisesti.

Kolmanneksi on syytä mainita, että on aina parempi järjestää tapaaminen kasvokkain sähköposti- tai puhelinkeskusteluiden sijaan. Vieläkin parempi ja yksi rakentavimmista mahdollisista lähestymistavoista on järjestää hyvin suunniteltu, ratkaisukeskeinen työpaja, joka tuo yhteen (paikallis-)poliitikkoja, asian parissa työskenteleviä virkamiehiä sekä paikallisia sidosryhmiä. Viimeisenä toimintatapana joissain tapauksissa voi olla syytä harkita perinteisen aktivismin keinojen, medianäkyvyyden, ammatillisten verkostojen, mielenosoituksien, kansanliikkeiden ja vaalien hyödyntämistä luomaan näkyvyyttä ja kannatusta asialle. Proaktiivinen, yhteistyön kautta tekemistä korostava asenne, jonka tavoitteena on hierarkkisten asetelmien poistaminen eri tahojen väliltä, voi kuitenkin osoittautua yhdeksi kestävimmistä ja tehokkaimmista tavoista rakentaa yhteistä tulevaisuutta.

  1. Toimi tarkoitukseen sopivan organisaation kautta tai yhteistyössä sellaisen kanssa.
  2. Toteuta tasa-arvoista ja käytännön hyötyyn tähtäävää ohjelmaa ja yritä saada mukaan oikeat ihmiset.
  3. Järjestä tapaamisia ja työpajoja.
  4. Muista proaktiivinen yhdessä tekemisen asenne.

 

Kaupungin asukkaat istuttavat puita yhdessä. Valokuva: Janne Kareinen

Suomennos Katja Tiilikka ja Ville Hyvönen, Viestintätoimisto Kielikuvitus Oy