Erik Schultz: Norjan rannikkoliitto, esimerkki onnistuneesta “bottom-up”-lähestymistavasta

Erik Schultz
eschultz@online.no
www.kysten.no

Vetoa tunteisiin ja toimi paikallisesti!

Norjan rannikkoliitto (Forbundet Kysten) on vuonna 1979 perustettu historiallisten alusten, rannikkokulttuurin ja merenkulun kulttuuriperinnön säilyttämiseen keskittyvä kattojärjestö. Tänä päivänä sillä on jäseninään 126 paikallista yhdistystä pitkin Norjan yli 100 000 kilometriä pitkää rannikkoa. Suoraan tai epäsuorasti jäseninä on 10 500 henkilöä, yhdistystä tai organisaatiota. 1800-luvun loppupuolelta pitkälle 1900-luvulle kestäneen Norjan kansallisen heräämisen aikaan huomiota saivat etenkin vanhat sauvakirkot ja sisämaan puurakenteiset maatilat, jotka olivat rakennustavoiltaan jatkoa keskiaikaisen Norjan rakennusperinteille. Näin ollen viranomaiset ja muinaismuistoalan asiantuntijat eivät juurikaan huomioineet rannikoiden ja merenkulun kulttuuriperintöä osana “historiallista Norjaa”. Vuosien myötä modernin infrastruktuurin ja teknologian kehittyminen sekä asukkaiden ja hallinnon keskittyminen johtivat siihen, että paljon rannikkoalueiden aineellisesta ja ei-aineellisesta kulttuuriperinnöstä katosi.

Kattojärjestö

1970-luvulla pieni joukko rannikon paikallisia, yhden tai useamman aluksen tai historiallisesti merkittävän paikan pelastamiseen tähtääviä yhdistyksiä näki tarpeen valtakunnalliselle järjestölle, joka voisi voimallisemmin:

  • lisätä valtakunnallisella tasolla tietoisuutta rannikon kulttuuriperinnön suojelutarpeesta
  • edistää mm. mielipidevaikuttamisen keinoin rannikko- ja merenkulkukulttuurin asiaa kunnallisten ja valtiollisten päätöksentekijöiden keskuudessa
  • tuoda parhaita toimintamalleja jäseniensä ja paikallisyhdistyksien tietoisuuteen
  • lisätä mielenkiintoa asiaa kohtaan ja järjestää koulutustapahtumia paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti
  • hakea rahoitusta paikallisyhdistyksille valtakunnallisilta tahoilta

Pienen, tehokkaan kattojärjestön perustamisen jälkeen rannikon paikallisien järjestöjen kasvu on ollut huikean nopeaa. Valtakunnallisen järjestön toimintaperiaate on “suojelua käytön kautta”. Tämän lisäksi järjestö myös:

  • edistää perinteisten alusten, rakennusten, palveluiden ja rannikkoympäristön yleistä käyttöä
  • tekee tiedotustoimintaa, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä Norjan rannikkojen historiaan liittyvistä kulttuuriperinteistä
  • edistää vanhojen perinteiden ylläpitämistä ja kehittämistä teollisuuden ja käsityöläisyyden, merenkulun sekä perinteisten elämänmuotojen alueilla
  • ajaa alusten käyttöön ja rannikon palveluihin liittyvässä ammattitoiminnassa noudatettavien kunnossapito- ja turvallisuusnormien kehittämistä
  • julkaisee viisi kertaa vuodessa ilmestyvää Kysten-lehteä, jonka tarkoituksena on levittää uutta tietoa, tukea rannikkokulttuuria ja merenkulun kulttuuriperintöä sekä toimia alustana jäsenten, paikallisten yhdistysten ja rannikon asukkaiden yhteisten tavoitteiden ajamiselle

Paikalliset rannikkoyhdistykset

Nykyisellään rannikolla on jo 126 paikallista kulttuuriperintöyhdistystä, joiden koko vaihtelee kahdestakymmenestä seitsemäänsataan jäseneen. Kattojärjestön sääntöjen mukaisesti yhdistykset ovat keskittyneet paikallisen merenkulku- ja rannikkokulttuurin säilyttämiseen. Paikalliset yhdistykset omine hallituksineen, sääntöineen ja tavoitteineen vastaavat suurimmasta osasta järjestön toimintaa. Ne päättävät ilman kattojärjestön virallista puuttumista asiaan, missä paikallisissa projekteissa, kohteissa ja toiminnassa ne haluavat olla mukana. Tämä mahdollistaa merkittävän vapaaehtoistyön määrän, joka on tyypillistä useimmille paikallisyhdistyksille. Vuonna 2016 vapaaehtoistyötä (norjaksi dugnad) tehtiin yhteensä 172 000 tuntia (17 tuntia jäsentä kohti) eli 5 300 henkilötyöpäivää!

Perinteisten purjehdustaitojen harjoittelua. Valokuva: Ulf Mikalsen.

Paikalliset yhdistykset luovat vahvoja suhteita ja liittoutumia muiden paikallisten toimijoiden kuten museoiden, historiaseurojen, koulujen, kuntien ja paikallisien tiedotusvälineiden kanssa. Tämä on myös tärkeä tekijä paikallisen rahoituksen saamisessa projekteille, opetuksellisille ohjelmille ja muulle pitkin rannikkoa järjestettävälle toiminnalle. Paikallisen tason toiminta mahdollistaa projektien kokemisen omaksi ja luo sosiaalisia verkostoja toiminnan ympärille. Toimintaan kuuluu muun muassa:

  • historiallisten alusten suojelu ja käyttö
  • kulttuuristen muistomerkkien sekä merenkulun kulttuuriperintöön liittyvien toimintatapojen dokumentointi ja tallentaminen
  • perinteisten käsityötaitojen kuten veneenrakentamisen, purjeenteon, köydenpunonnan, köysitöiden ja tekstiilien valmistuksen harjoittaminen ja taitojen siirtäminen eteenpäin
  • perinteisien alusten ja rakennusten entistämiseen, kunnossapitoon ja rakentamiseen liittyvän perimätiedon tallentaminen
  • perinteisten merenkäynti-, navigaatio-, purjehdus- ja soututaitojen säilyttäminen
  • rannikkovesiin ja maamerkkeihin liittyvän tiedon siirtäminen eteenpäin

Näiden toimien kautta saavutetaan valtakunnallisen järjestön tavoitteet ja päämäärät.

Kaikki paikalliset yhdistykset lähettävät edustajan kahden vuoden välein järjestettävään valtakunnalliseen kokoukseen, jossa valitaan kattojärjestön hallitus ja tarvittaessa tarkistetaan järjestön sääntöjä ja tavoitteita. Yhdistyksen koosta riippumatta jokaisella yhdistyksellä on yksi ääni, mikä osaltaan edesauttaa hyvin “bottom-up”-periaatteella toimivan kulttuuriperintöjärjestön luomisessa. Paikalliset yhdistykset ovat myös vastuussa vuosikokouksen järjestämisestä jossain päin rannikkoa.

Kopioitava malli

Vapaaehtoistyötä (dugnad). Valokuva: Østre Riisør kystlag.

Paikallistason osallistumisen tarpeeseen eurooppalaisen kulttuuriperinnön varjelemisessa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Tämä tarve on huomioitu myös Cultural Heritage Counts for Europe‑raportissa. Paikallisten yhdistysten aloitteellisuus ja niiden 38 vuotta sitten käyttöön ottama lähestymistapa tukevat selvästi tätä näkemystä. Nämä yhdistykset perustivat valtakunnallisen järjestön vastaamaan tarpeeseen tunnistaa ja varjella rannikon paikallista kulttuuriperintöä ja ovat onnistuneet herättämään, pitämään yllä ja ohjaamaan paikallista aloitteellisuutta koko Norjan rannikkoliiton (Forbundet Kysten) olemassaolon ajan.

Pähkinänkuoressa: nämä paikalliset yhdistykset ovat saaneet yleisön osallistumaan kulttuuriperintöä koskevaan päätöksentekoon ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen hyödyntämällä “bottom-up”‑lähestymistapaa. Paikallisen aineellisen ja ei-aineellisen kulttuuriperinnön tunnistaminen ja tunnustaminen on saanut Norjan rannikon paikalliset yhteisöt tukemaan toimintaa ja osallistumaan siihen ihailtavalla tavalla.

Suomennos Katja Tiilikka ja Ville Hyvönen, Viestintätoimisto Kielikuvitus Oy