Erik Vind
e.vind@sanderumgaard.dk
www.europa-nostra.dk

 

“Säilyttäminen on määritelty hallinnolliseksi tavoitteeksi.”

Historiallinen Dragør on ainutlaatuinen ja aito 1700–1800-luvuilta säilynyt merenkulkukaupunki; se on myös elävä ja toimiva alue. Vanhakaupunki, satama ja läheinen rannikkomaisema muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joka on eurooppalaisessa kontekstissa poikkeuksellisen hyvin säilynyt. Tämä on tulosta paikallisten, asialleen omistautuneiden aktivistien vaivannäöstä, ja säilynyttä miljöötä on ylläpidetty jo lähes sadan vuoden ajan paikallisten asukkaiden ja asunnonomistajien sekä viranomaisten välisellä ainutlaatuisella yhteistyöllä.

Taitava kaupunkisuunnittelu ja rakennushallinto yhdistettynä perinpohjaiseen dokumentaatioon ja jatkuvaan, tietoisuuden lisäämiseen tähtäävään dialogiin – johon kuuluu aktiivinen paikallinen osallistuminen ja avoin julkinen keskustelu – ovat mahdollistaneet Dragørin erityisen arkkitehtuurin, rakentamisperinteiden ja historiallisen kaupunkikaavan säilyttämisen tähän päivään asti. Seuraavat piirteet tekevät Dragøristä ainutlaatuisen suojelukohteiden joukossa:

  • Viimeisen sadan vuoden aikana poliitikkojen, hallintovirkailijoiden, asukkaiden ja aktivistien välinen jatkuva ja läheinen yhteistyö on mahdollistanut tehokkaat suojelutoimet.
  • Säilyttäminen on määritelty poliittiseksi tavoitteeksi, ja tavoitetta on onnistuneesti pidetty yllä (mikä itsessään on aineetonta kulttuuriperintöä) niin, että siitä on muodostunut konteksti, jossa asukkaat ja kaupunginhallinto yhdistävät ponnistuksensa säilyttämisen arvoisesta ympäristöstä huolehtimiseksi.
  • Tämän seurauksena on ollut mahdollista säilyttää kaupunki, satama ja läheinen rannikkomaisema käytännössä entisenlaisena ympäristönä – autenttisena merenkulkumiljöönä, jonka erikoinen asemakaava ja kansanomainen arkkitehtuuri ovat peräisin 1700–1800-luvuilta ajalta, jolloin suuret purjelaivat hallitsivat kaupankäyntiä.
  • Historiallisen ympäristön säilyttämispyrkimyksistä huolimatta Dragør on aidosti kukoistava ja elinvoimainen kaupunki, jossa asuu tavallisia ihmisiä, kuten on aina asunut. Uudet rakennukset ja nykyaikaisen elämäntavan vaatimat muutokset yhdistyvät sopusoinnussa vanhaan kaupunkirakenteeseen kunnioittaen paikallisia rakennusperinteitä. Dragøristä on tullut niin Tanskassa kuin ulkomaillakin mainio esimerkki profiililtaan matalasta mutta asukastiheydeltään korkeasta asuntorakentamisesta, johon kuuluvat piirteet ovat arvossaan nykyaikaisessa yhteiskunnassa.

Kaupungin asunnonomistajat ovat olleet merkittävä suojelua ajava voima. Suojeluun tähtäävät ponnistukset versovat kaupunkilaisten toiveista. Kaupungin asukkaat ovat itse ottaneet vastuuta ja kunnioittaneet tarvetta huomioida paikallinen rakennusperinne ja mukauttaa uudet rakennukset ja vanhoihin rakennuksiin tehtävät muutokset historialliseen ympäristöön sopiviksi, vaikka se onkin välillä ollut haastavaa ja lisännyt kustannuksia. Entisöintitöistä ovat vastanneet asuntojen omistajat itse sekä paikalliset käsityöläiset, jotka tuntevat perinteiset menetelmät ja materiaalit. Kaupungissa on oltu hyvin tietoisia vanhan kaupungin ainutlaatuisesta kulttuurihistoriasta ja arkkitehtonisesta arvosta jo 1900-luvun alusta lähtien. Kaupungin asukkaat ja asukkaiden yhdistykset ovat osallistuneet aktiivisesti kaupungin kehittämiseen ja säilyttämiseen.

Kaupunginvaltuusto (Byrådet) on jo varhaisessa vaiheessa osoittanut ymmärtävänsä hyvin, kuinka toivottavaa kaupungin ainutlaatuisen kulttuuriperinnön säilyttäminen on. Sen valmius yhteistyöhön asukkaiden kanssa on mahdollistanut suojelustrategian onnistumisen; matkan varrella on tehty keskeisiä, suojelullisia arvoja tukevia päätöksiä.

Kaupunginhallinnon työntekijät ovat osoittaneet korkealaatuista ammattitaitoa ja osaamista varmistamalla kaupungin suojelunarvoisten piirteiden asianmukaisen huomioimisen niin kaupunkisuunnittelussa kuin paikallisissakin suunnitelmissa sekä toteuttamalla kaupunkisuunnittelussa ja rakennushallinnossa pikkutarkkaa linjaa. Paikalliset hallintoviranomaiset ovat onnistuneet hyvin suojelutavoitteiden saattamisessa rakennuttajien ja kiinteistönomistajien tietoon. Kaupunkisuunnittelu-, rakennusvalvonta- ja kulttuurikehitysosastojen sekä paikallisten kirjastojen ja arkistojen henkilöstö on myös tuonut kattavasti saataville arvokkaita asiakirjoja ja tietoa kulttuuriperinnöstä.

Dragørin asunnonomistajat maalaavat kalkkimaalilla käsityöläisten ohjauksessa perinteisiä materiaaleja ja menetelmiä käyttäen. Valokuva: Hanne Bendtsen, 2016

 

Liikkeellepanijat

Vaikka Dragørissä toteutetut suojelutoimet edustavatkin yhteisön ponnistuksia, on tärkeää mainita kaksi asian intohimoista puolestapuhujaa, jotka omistautuivat järkähtämättömän väsymättömästi Dragørin vanhan kaupungin säilytystyölle. Ensimmäinen heistä, Poul Henning Dich (1895–1990) toimi vuosikausia kaupungin lääkärinä ja herätti kaupungin asukkaita näkemään kaupungin kulttuurisen arvon estäen historiallisten rakennuksien hävittämistä, joka oli yleistä monissa muissa kaupungeissa. Povl Abrahamsen (1922–2004) puolestaan ansaitsee maininnan työstään sekä itsenäisenä arkkitehtinä että kaupunginhallinnon työntekijänä, jolla oli voimakas vaikutus kaupungin ainutlaatuiseen suojelusuunnitelmaan ja jonka kirjoitukset vanhan kaupungin suojelemisesta tarjosivat tietoa suurelle yleisölle ja lisäsivät yleistä tietoisuutta aiheesta. Sekä Dichin että Abrahamsenin työ vaikutti merkittävästi niin paikallisen kuin eurooppalaisen ja kansainvälisenkin kiinnostuksen syntyyn historiallista Dragøriä kohtaan. Abrahamsenin kirja Preservation and Citizens(“Säilyttäminen ja kansalaiset”) ilmestyi englanniksi vuonna 1975, ja vuonna 1988 ilmestyi Dragørs Bevaring(“Dragørin säilyttäminen”) Tanskan ympäristöministeriön julkaisemana. Näitä julkaisuja on yhdessä muun materiaalin kanssa käytetty selittämään nykyisiä suojelutoimia lukemattomille tanskalaisille ja eurooppalaisille asiantuntijoille sekä kaupungissa vuosien mittaan vierailleille turisteille. Paikallinen tietoisuus kulttuuriperinnöstä ja into sen suojelua kohtaan on pysynyt yllä noista ajoista tähän päivään.

 

Dragørin aineeton aarre

Mikä sitten on se kulttuurinen aarre, jonka suojelemiseksi niin Dragørin asukkaat kuin paikallishallintokin ovat ponnistelleet?

Vuonna 1934 Poul Dich esitti, että tulisi perustaa “erityinen kunnallinen säilytysneuvosto”, joka voisi antaa suosituksia uusien rakennusten rakentamisen ja vanhassa kaupungissa tehtävien muutostöiden osalta ennen paikallishallinnon päätöksiä; Dragøroli yksi ensimmäisistä paikoista Tanskassa, jossa oli tällainen hallintoelin. Neuvosto toimii vielä tänäkin päivänä, nykyisin nimelläDragørBevaringsnævn(“Dragørin säilytysneuvosto”). 1940 luvulla toimittiin – jälleen paikallisesta aloitteesta – arvokkaimpien yksittäisten rakennusten ja yhtenäisten katumiljöiden saamiseksi lain takaaman suojelun piiriin. Sittemmin suojeltujen rakennusten lista on kasvanut ja sillä on nykyisellään 75 kiinteistöä, jotka muodostavat noin 20 % vanhankaupungin rakennuskannasta.

Hallinto

Vuonna 1974 Dragørin kaupunginhallinto laati arkkitehti Povl Abrahamsenin johdolla ainutlaatuisen vanhankaupungin ja sataman aluetta koskevan suojelusuunnitelman. Suunnitelma oli ensimmäinen laatuaan Tanskassa, ja se toimi esimerkkinä, jota seurattiin monilla muilla paikkakunnilla. Suunnitelma oli uraauurtava siinä mielessä, että siinä ei ainoastaan lueteltu sääntöjä siitä, mitä saa tai ei saa tehdä, vaan myös annettiin asukkaille ja yksityisille kiinteistönomistajille hyvin täsmällisiä ja kattavia neuvoja ja ohjeita paikallisiin rakennusperinteisiin liittyen. Suunnitelmaa tarkistettiin ja päivitettiin vuonna 1989 (Lokalplan 25 for Dragør gamle bydel)saatujen kokemusten perusteella.

Vuonna 1979 saavutettiin suojelutyössä uusi virstanpylväs. Tanskan kansallismuseo julkaisi koko vanhankaupungin kattavan täydellisen rakennusluettelon (Historiske Huse i Dragør). Liikkeellepanevana voimana tälle aloitteelle toimi kaksi kaupungin asukasta: Povl Abrahamsen ja Gunvor Petersen. Luettelo on merkittävä erityisesti siksi, että se sisältää esimerkillisen Dragørin historian kuvauksen, jossa esitetään vakuuttava yhteenveto kaupungin synnyn taustoista kuvituksen tukemana. Rakennusluettelo on osoittautunut erittäin arvokkaaksi työkaluksi niin viranomaisille kuin vanhojen rakennusten omistajillekin.

Vanhakaupunki ja satama. Valokuva: Jan Engell, 2016

Vuodesta 1974 kaupunginhallitus on laatinut ja hyväksynyt kuntasuunnitelmia, joita tarkistetaan lain edellyttämällä tavalla joka neljäs vuosi. Tässä koko kuntaa koskevassa yleissuunnitelmassa Dragørin vanhakaupunki on ollut aina mukana tärkeänä elementtinä, jonka suhteen hallintoviranomaiset ovat esittäneet yleisenä tavoitteenaan historiallisen ympäristön ja paikallisten rakennusperinteiden turvaamisen. Tämänhetkisessä kuntasuunnitelmassa vanhakaupunki ja satama ympäristöineen on määritelty erityiseksi “kulttuuriseksi ympäristöksi”, joka edustaa aiempaa asutusta, kaupankäyntiä ja elämänmuotoa ja jota tulee näin ollen suojella.

Vuonna 2009 Dragørin kaupunginvaltuusto hyväksyi satamaa koskevan paikallissuunnitelman, jossa säädettiin lähinnä alueen kaupallisesta hyödyntämisestä. Suunnitelma varmistaa, että satamaa käytetään vastaisuudessakin pääasiallisesti merenkulun tarpeisiin ja muun kehityksen tai uusien rakennusten tulee kunnioittaa kaupunkia ja maisemaa, mukaan lukien kaupunkihorisontti ja näkymä Juutinrauman suuntaan. Alkuperäinen, purjelaivojen aikakaudelta peräisin oleva laiturirakennelma, johon kuuluu “kotoisa” kapeahko satamatelakka, säilytetään. Suunnitelma tarkoittaa sitä, että kaikki tulevaisuudessa mahdollisesti rakennettavat rakennukset tulee sovittaa ympäristöön. Sitä kautta vältetään riski, että uudet rumat satamamiljööseen sopimattomat rakennukset ja muu kuin merenkulkuun liittyvä käyttö tuhoavat alkuperäisen satamaympäristön, niin kuin on ikävä kyllä tapahtunut monissa muissa satamissa.

Kaupunginvaltuuston jäsenet ovat siis ymmärtäneet suojelun merkityksen jo varhaisessa vaiheessa ja ovat aktiivisesti tukeneet sitä. Kaupunginvaltuusto on muiden toimien ohella järjestänyt mm. “kalkkimaalin toimitussäädöksen”, jonka ansioista asunnonomistajien saatavilla on oikeanlaista kalkkimaalia rakennusten seinien ja julkisivujen käsittelyä varten.

Vuonna 1972 kaupunginvaltuusto perusti Dragør Byfondin (Dragørin kaupungin säätiön), joka tarjoaa taloudellista tukea rakennus- ja korjaustöille vanhassakaupungissa ja kattaa näin vanhojen rakennusten muodostamaan ympäristöön ja käsityöperinteisiin sopivasta rakentamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia.

Vanhankaupungin ja koko kunnan asukkaat ovat aina osallistuneet aktiivisesti suojelutoimiin liittyvään yhdistystoimintaan. Vanhassakaupungissa toimii suojeluun liittyviin yleisiin kysymyksiin keskittyvä asukasyhdistys, joka järjestää lukuisia tapahtumia kaupunkiympäristön tukemiseksi. Aika ajoin järjestetään “Kalkdag”(kalkkimaalipäivä), jonka yhteydessä asukkailla on tilaisuus nähdä ja oppia kuinka rakennusten ulkopinnoista tulee Dragørin perinteiden mukaan huolehtia. Yhdistys antaa myös neuvoja etenkin vanhankaupungin uusille asukkaille ja vastaa suojeluvarastosta, johon asukkaat voivat tuoda vanhoja materiaaleja ja hakea niitä uusiokäyttöä varten. On myös muita yhdistyksiä, kuten Dragør Borgerforening(Dragørin kansalaisyhdistys),Dragørinja Store Maglebyn museoyhdistykset, Dragørin matkailutoimisto sekä pääkatua reunustavien kauppojen kilta, jotka myös osaltaan ruokkivat paikallista kiinnostusta suojelutyötä kohtaan. Valtuuston alaiset toimijat, kuten Dragørin kirjasto, paikallisarkisto ja Museum Amager -museo, ovat antaneet käyttöön tilojaan ja järjestäneet suojelua ja historiallisia aiheita käsitteleviä tapahtumia.

Kuten yllä kuvatusta käy ilmi, Dragørin historiallinen ympäristö on onnistuttu säilyttämään pitkäjänteisten ja sinnikkäiden, vuosia kestäneiden ponnistusten avulla. On lähinnä ihme, että Dragørin vanhakaupunki ja satama ympäristöineen ovat säilyneet huolimatta voimakkaasta yhteiskunnallisesta kehityksestä ja sijainnistaan Euroopan keskeisellä ja kasvavalla alueella.

Dragørin vanhakaupunki ei tunnu museolta, vaan se on säilynyt sekä asumisen että työnteon suhteen erittäin houkuttelevana alueena, koska alueen rakennuksissa on aina asunut yksityisiä asunnonomistajia, jotka ovat myös pitäneet niistä huolta, minkä ansioista erityinen, kotoisa kaupunkirakenne on säilynyt koskemattomana. Vanhakaupunki on siis samaan aikaan sekä historiallinen että myös eloisa ja nykyaikainen kaupunki, jonka säilytetyt historialliset rakennukset tarjoavat luonteikkaat, hyvin toimivat puitteet täysin nykyaikaiselle elämäntavalle. Asukkaita on onnistuttu myös auttamaan ymmärtämään huomattavasti paremmin sitä kulttuuriperintöä, jonka osa he itsekin ovat ja joka on heidän vastuullaan, ja tämän myötä heissä on herännyt ylpeys historiallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen osallistumisesta.

Historiallinen Dragør

Historiallinen Dragøron Amagerin saarella, vain 12 kilometriä Kööpenhaminasta etelään sijaitseva merenrantakaupunki. Dragørin kunnan alueella asuu vähän yli 14 000 asukasta, joista noin 850 historiallisen vanhankaupungin alueella. Vanhankaupungin ja sataman suojelualue on laajuudeltaan noin 11 hehtaaria, ja sillä sijaitsee noin 350 kiinteistöä, joista 75 on suojelukohteita historiallisten rakennusten suojelua koskevan valtakunnallisen säännöksen nojalla. Suojelukohteiden tiheys alueella on yksi Tanskan suurimmista. Myös itse kaupunki on virallisesti määritelty “kansallisen historian kannalta merkittäväksi kohteeksi”.

Dragørin historia ulottuu kauas aikaan ennen purjelaivojen aikakautta 1700- ja 1800-luvuilla. Kaupungin juuret ovat keskiajalla, jolloin Dragøroli merkittävä Skånen sillimarkkinoiden – pohjoisen Euroopan suurimman kaupankäyntitapahtuman – kauppapaikka 1300–1500-luvuilla.

1500-luvulla alueelle muutti paljon tanskalaisia maanviljelijöitä Tanskan kuninkaan Kristian II:n aloitteesta. He asettuivat asumaan pääasiassa naapurikylään, Store Maglebyhyn, jossa he viljelivät maata ja kasvattivat vihanneksia osoittaen suurta osaamista. Hollantilaiset saivat Dragørin hallintaansa ja käyttivät sitä kalastus- ja merenkulkutoimintansa tukikohtana. 1700- ja 1800-luvuilla varakkaat hollantilaiset maanviljelijät hankkivat omistukseensa suuren osan Dragørin kalastusaluksista, ja Hollanti ja muu Eurooppa ovatkin vaikuttaneet voimakkaasti Dragørin historialliseen kehitykseen.

Dragørin sijainti Juutinrauman – Euroopan vilkkaimpiin kuuluvan, Itämeren pohjoiseen, etelään ja länteen yhdistävän purjehdusreitin – rannalla on aina ollut strategisesti merkittävä. Kaupunki kehittyi todelliseksi satamakaupungiksi, jonka väestöstä valtaosa sai elantonsa merenkäynnistä. 1700-luvun jälkipuoliskolla Dragøroli lastin määrällä mitattuna Tanskan toiseksi suurin satama Kööpenhaminan jälkeen, ja se pysyi maan tärkeimpien meriteitse kauppaa käyvien kaupunkien joukossa koko 1800-luvun ajan. Kaupungin tähän päivään säilyneet rakennukset ja satama rakennettiin tämän ajanjakson aikana. Noilta ajoilta ovat säilyneet vanhan kaupungin tiheimmin rakennetun osan selkeät rajat sekä ympäröivät avoimet rantaniityt, joiden yli avautuu esteetön näköala Juutinrauman suuntaan.

Arkkitehtuuri

Dragørin asemakaava on ainutlaatuinen koko maailmassa. Sen tonttijaossa voi nähdä merkkejä keskiaikaisen torin järjestyksestä. Katujärjestys on säännönmukainen, ja talot on rakennettu tiheästi katujen säännönmukaista kaavaa noudattaen. Säännönmukainen, tiivis rakenne muistuttaa purjelaivoilla purjehtimisen vaatimasta tiiviistä, kurinalaisesta yhteisöstä. Dragøriläiset kapteenit, perämiehet ja tavalliset merimiehet asuivat rinta rinnan samantyylisissä taloissa, samaan tapaan kuin merimiehet laivalla. Kaupunki kasvoi ja laajeni sosiaalisen ja työtätekevän yhteisön tarpeiden mukaan, ja vielä tänäkin päivänä sen ulkoasu on olemukseltaan yhtenäinen ja tunnistettava.

Arkkitehtonisesti Dragørkoostuu lähes yksinomaan erillisistä keltaisella kalkkimaalilla maalatuista, punatiilikattoisista taloista. Matalat, mittasuhteiltaan inhimilliset rakennukset on selvästi rakennettu tavallisille ihmisille. Arkkitehdit ovat vierailleet Dragørissä tutkimassa kaupungin kaavaa ja katujen muotoa ja mittasuhteita. Yhtäältä arkkitehtuurissa on voimakkaita yhdistäviä piirteitä, jotka ovat seurausta rakenteiden ja käytettyjen värien ja materiaalien yhdenmukaisuudesta, mutta toisaalta se on täynnä yksityiskohtia ja poikkeuksia, jotka ovat merkkejä yksilöllisestä luovuudesta. Tämän yhtenäisyyden vaikutelman – johon samalla kuitenkin sisältyy yksityiskohtien moninaisuus ja monimuotoisuus – salaisuus on johdonmukainen pitäytyminen paikallisissa rakentamis- ja käsityöperinteissä, joita on pitkäjänteisen suojelutyön kautta tietoisesti pidetty yllä näihin päiviin asti. Tunnettu tanskalainen kaupunkisuunnitteluarkkitehti Jan Gehl, joka on tutkinut kaupunkitilan suunnittelua, on huomauttanut, että Dragørin tiiviin, jalankulun ehdoilla syntyneen rakenteen ansiosta se on ihmisille rakennettu kaupunki – laadullisesti erityinen ja kokemuksellisesti mahdollisuuksia tarjoava.

Ihmiset

Historia osoittaa, että Dragørin asukkaat ovat jo menneisyydessä ottaneet vastuuta kaupungin ylläpidosta ja kehityksestä: itsenäisesti rakennetuissa taloissa on yhdistäviä piirteitä, sataman merenkulkua palvelevat rakennukset ovat olleet yhteisessä käytössä, vastuu lukuisten Juutinraumassa haaksirikkoutuneiden alusten pelastustöistä, samoin kuin kouluopetuksesta ja köyhäinavusta, kannettiin yhteisönä. On järjestetty – ja nykyäänkin järjestetään – lukemattomia asukaskokouksia, joissa kaupunkilaiset ovat yhdessä valtuuston kanssa keskustelleet tärkeistä kysymyksistä: kaupungin luotsitornin säilyttämisestä, uuden (nyttemmin suljetun) lauttaterminaalin rakentamisen vaikutuksesta liikenteeseen, sataman pitämisestä vapaana asuinrakentamisesta, kaupungin koulujen ja kirjaston säilyttämisestä. Kaupunki on kehittynyt alkuperäisen taloudellisen ja sosiaalisen yhteisön tarpeisiin vastaavasta fyysisestä rakenteesta nykytilaansa kaupunkilaisten jakamien kiinnostuksien yhteisöksi.  Sen edustaman kulttuuriperinnön ei-aineelliset puolet olivat ja ovat tärkein tekijä, joka on mahdollistanut Dragørin vanhan kaupungin säilyttämisen tähän päivään ja myös tulevaisuudessa.

Suojeluaktivisteja Dragørissä. Kuva: Hanne Bendtsen, 2016

Kaupungin eteläpuolella sijaitsevat rantakosteikot julistettiin paikallisesta aloitteesta suojelukohteeksi 1930-luvulla. Tämä varmisti kaupungin ja sataman läheisen, menneinä aikoina laiduntamiseen ja kankaiden valkaisuun käytetyn marskimaan muodostaman alkuperäisen maiseman säilyttämisen. Tänä päivänä suolamarski kuuluu osana Amagerille tyypillistä avointa alavaa maastoa Naturpark Amager -luonnonpuistoon.

Suomennos Katja Tiilikka ja Ville Hyvönen, Viestintätoimisto Kielikuvitus Oy