Karel Loeff: Lähettiläitä luomassa – Alankomaiden paras kulttuuriperintöyhteisö

Karel Loeff
loeff@heemschut.nl
www.heemschut.nl

 

Hollantilaisen kulttuuriperintöjärjestön Bond Heemschutin perinteenä on jo yli vuosisadan ajan ollut omistautuminen kulttuuriperinnön vaalimiselle ja paikallisen historiallisen kirjon säilyttämiselle. Joitain vuosia sitten huomasimme, että tämä lähestymistapa loi sellaisen kuvan, että olemme aina jyrkästi vanhojen rakennusten purkamista vastaan emmekä ole kiinnostuneita kulttuuriperinnön kehittämisestä. Ymmärsimme, että tällainen negatiivinen mielikuva piti kumota, ja huomasimme, että tehokkaimmin sen voi tehdä muuttamalla sekä omaa ajatteluamme että kansalaisyhteiskuntaa edustavien vapaaehtoistemme ajatusmaailmaa. Vuodesta 2017 lähtien olemmekin muokanneet menestyksekkäästi yleistä mielipidettä toimillamme.

Kokemuksemme tiiviistä yhteistyöstä sellaisten järjestöjen kuin hollantilaisen taide-, kulttuuri- ja kulttuuriperintöalan vaikuttamisjärjestö Kunsten ’92:n kanssa ohjasi meidät aloittamaan muutosprosessin ideointisessiolla. Kuinka voisimme mahdollisimman hyvin ja kokonaisvaltaisesti täydentää paikallisten yhteisöiden sekä päätöksentekijöiden työtä? Vastauksena tähän kysymykseen esiin nousi ajatus Alankomaiden parhaan kulttuuriperintöyhteisön palkitsemisesta.

Suunnitelman lähtökohdat olivat yksinkertaiset: valitsimme tuomariston, joka koostui kulttuuriperintö- ja museoalojen, arkkitehtuurin sekä alueellisen historian ammattilaisista. Sen jälkeen valitsimme potentiaalisia palkinnonsaajaehdokkaita oman kokemuksemme pohjalta ja laadimme valintojen pohjalta ehdokaslistan. Lopulta palkinnon voitti kulttuuriperintöä pullollaan oleva Dordrechtin kaupunki, joka oli saavuttanut hienoja tuloksia investoimalla kaupunkikeskustan entistämiseen ja onnistunut löytämään kaupungin suurille “tyhjille” muistomerkeille uutta käyttöä muun muassa rahoittamalla ja rakentamalla laajennusosan paikallismuseoon sekä entistämällä historiallisen teatterirakennuksen.

Varasimme tilaisuutta varten lehdistöhuoneen Alankomaiden hallinnollisen pääkaupungin Haagin keskustassa sijaitsevasta, valtakunnallisen uutistoimiston käyttämästä Nieuwspoort-keskuksesta ja kutsuimme paikalle kaupunginvaltuutetun sekä muita vieraita. Lehdistökuva tapahtumasta levisi tehokkaasti, ja yksinkertainen tunnustuspalkintomme sai laajaa näkyvyyttä. Olimme onnistuneet: Dordrechtin kaupunki ilahtui palkinnosta, kaupunginvaltuutettu tarjoutui isännöimään seuraavan vuoden palkintoseremonian ja – kirsikkana kakussa – löysimme palkinnollemme sponsorin. Bank Nederlandse Gemeenten -kunnallisrahoitusyhtiö, joka jo ennestään tuki kirjallisuus-, taide- ja sirkustaidepalkintoja, auttoi meitä löytämään yhteistyötahon, jonka kanssa olemme tehneet läheistä yhteistyötä nyt jo yli viiden vuoden ajan.

Ajan mittaan valintaprosessi muotoutui ammattimaisemmaksi, samoin kuin itse palkintokin. Nykyään voittaja saa 25 000 euron rahapalkinnon, joka tulee käyttää yhteisössä toteutettavaan projektiin. Järjestyksessä toinen palkinnonsaaja, pienistä kaupungeista ja maalaisyhteisöistä koostuva Westerveldin kunta, keräsi paikallisilta järjestöiltä ehdotuksia palkintorahojen käyttökohteista.

Tulokset puhuvat puolestaan. Paikallishallinnosta, kaupunginvaltuutetuista, kaupunginjohtajista ja paikallisista järjestöistä tuli palkinnon lähettiläitä. Kulttuuriperinnön eteen yhteisössään tekemänsä työn tuloksista kertomisen lisäksi he puhuvat sellaisten strategioiden puolesta, joiden kautta kulttuuriperintö voi auttaa elvyttämään paikallisia yhteisöjä.

Palkinnon lanseeraamisen jälkeen on käynyt ilmeiseksi, että on vaikeaa verrata suuria yhteisöjä kuten kaupunkeja, joilla on hyvä kulttuuriperintöohjelma, tarpeelliset välineet ja henkilökunta, pienempiin yhteisöihin. Pienemmätkin yhteisöt voivat silti ilmaista omistautumisensa asialle ja korostaa sitä hakemuksissaan. On tärkeää korostaa, ettei tavoitteena ole löytää kauneinta kaupunkia. Olennaisia ovat yhteisöt, joissa kulttuuriperintöön liittyvillä toimilla on tärkeä, keskeinen osa yhteisölle ja joissa viranomaiset tukevat kulttuuriperintötoimintaa ja kansalaiset ovat ottaneet sen omakseen. Tämän pitäisi olla selkeästi havaittavissa.

Tästä syystä otimme käyttöön salakierroksen, jonka aikana tuomariston jäsenet vierailevat kaupungissa saadakseen ensikäden vaikutelmia asioista, joita viranomaiset kertovat tehneensä. Mitä kadulla satunnaisesti kohdatut kansalaiset sanovat kaupungin hallinnosta?

Mitä he ajattelevat kulttuuriperinnöstään? Käyttävätkö tutkijat tosiaan koulutuskeskuksia hyväkseen? Entä ovatko paikalliset järjestöt aidosti tyytyväisiä viranomaisten antamaan tukeen?

Kaupunginvaltuutettuja ja poliittisia päätöksentekijöitä pyydetään pitämään esittelypuheenvuoro, jossa he perustelevat, miksi juuri heidän pitäisi voittaa palkinto. Tällä varmistetaan se, että vapaamuotoisen kilpailun kautta eri alueita edustavien henkilöiden välille muodostuu yhteyksiä ja heillä on tilaisuus ottaa oppia tuomaristolle esitellyistä parhaista käytännöistä.

Viimeinen vaihe on palkintoseremonia. Paikalliset päättäjät järjestävät mielellään iltapäivän tai jopa koko päivän kestävän tapahtuman, jonka puitteissa tarjotaan vieraille mahdollisuus tutustua kaupunkiin sekä julkistetaan palkinnon voittaja.

Vaikka näiden tapahtumien järjestäminen ja vuosittainen palkinto vaativat rahaa sekä paljon työtä, sitä on yleisesti pidetty vaivan arvoisena. Kyseessä on käytännössä toimiva keino kiinnittää suuren yleisön huomio kulttuuriperintöasioihin ja lisätä arvostusta saavutettuja tuloksia kohtaan. Tämän lisäksi kilpailu luo lähettiläitä, jotka ovat tervetulleita Bond Heemschutin verkostoon.

Mitä kadulla kohdatut kansalaiset sanovat kaupungin hallinnosta? Mitä he ajattelevat kulttuuriperinnöstään?

Bond Heemschut

Bond Heemschut perustettiin Alankomaissa vuonna 1911 tavoitteenaan ehkäistä kaupunkien ja paikallisympäristöjen kulttuuriperinnön mureneminen historiallisten rakennuksien purkamisen myötä. 1900-luvun alku oli nopean teollistumisen aikaa, eikä Alankomaiden valtio ollut vielä tuolloin aktiivinen kulttuuriperinnön suojelemisessa. Rakennusmenetelmien ja kulkuneuvojen kehitys sekä koneellistuminen vaikuttivat paikallisten rakennusperinteiden katoamiseen. Höyrykoneet uhkasivat syrjäyttää tuulimyllyt, ja vesireittien käyttö kävi vanhanaikaiseksi koneellisen (julkisen) liikenteen esiinmarssin myötä.

Viidenkymmenen vuoden kamppailun jälkeen säädettiin Alankomaiden muistomerkkilaki, jossa säädetään historiallisien rakennuksien suojelemisesta sekä kaupunkikeskustoiden säilyttämisestä. 1970-luvulla valtion kohdentaessa erittäin runsaasti varoja kaupunkikeskustoiden uudelleenrakentamiseen ja uudistamiseen rahaa ohjautui tukien muodossa myös monenlaisen rakennetun kulttuuriperinnön entistämiseen.

1970-luvun loppupuolella jotkut paikallishallinnot näkivät, että kulttuuriperintö voi olla merkittävä tekijä esimerkiksi turistien houkuttelemisessa. Ne myös ymmärsivät tarpeen luoda paikallisia säädöksiä ja suojelujärjestelmiä, jotka estäisivät arvokkaiden, mutta suojelulistoille kuulumattomien rakennuksien tuhoamisen.

Paikalliset kulttuuriperintöjärjestöt ja vapaaehtoiset toimivat edelleen aktiivisesti suojelun ulkopuolelle jäävien rakennuksien purkamisen estämiseksi ja tekevät paikallishallinnossa vaikuttamistyötä vastustaakseen paikallisen historian säilyttämisestä piittaamattomien rakennuttajien pyrkimyksiä.

Bond Heemschut on yksi Europa Nostran perustajajärjestöistä.

Suomennos Katja Tiilikka ja Ville Hyvönen, Viestintätoimisto Kielikuvitus Oy