Kirsti Kovanen: Hyviä käytäntöjä ihmisten kuuntelemiseen kolmessa kulttuuriperintöhankkeessa

Kirsti Kovanen
kirstih.kovanen@gmail.com

”Yllätys oli, että sosiaalisen median aktiivisesta käytöstä ja kontaktien määrän kasvusta huolimatta parhaiksi kanssakäymisen kanaviksi osoittautuivat perinteiset tapaamiset ja kokoukset – face to face.”

Päätöksenteko voi olla oikukas tehtävä kulttuuriperinnöstä ja sen tulevaisuudesta päätettäessä. Siihen liittyvät talouden, lainsäädännön ja hallinnon toimintakehykset, suuret määrät osallisia ja heidän tavoitteitaan sekä itse kohde – kulttuuriperintö monisyisine ja jatkuvasti muuttuvine piirteineen – ei helpota yhteisiin johtopäätöksiin ja päätöksiin pääsemistä.

Yksittäisiä paikkoja ja kohteita koskevan suojelun päätöksentekoprosessi ja sen osallisten mukanaolo on suhteellisen hyvin määritelty olemassa olevan lainsäädännön vaatimusten perusteella. Mutta jotkut päätökset, kuten kaavajärjestelmässä tehtävät päätökset, vaativat osallistujilta erityisiä toimenpiteitä, koska laki asettaa osallistumiselle vain vähimmäistason.

Kulttuuriperintöalalla monet muutkaan toiminnot eivät perustu tarkasti määriteltyihin prosesseihin tai osallistumisen vaatimuksiin. Erityisesti tämä koskee perinnön tunnistamisen, tunnetuksi tekemisen ja ohjelmoinnin työkenttiä. Näillä aloilla osallistuminen perustuu eettisiin periaatteisiin ja kokemuksiin hyvistä käytännöistä eli siihen, mitä kutsutaan usein terveeksi järjeksi. Suomessa, jossa vapaita yhdistyksiä on toiminut jo yli 100 vuoden ajan, on kehitetty viime vuosina joitakin hyviä käytäntöjä aktiivista osallistumista varten.

Maisemainventoinnit

Tuoreissa maisemainventoinneissa, joita valmisteltiin yhdeksääntoista maakuntaan vuosina 2009–2015, on tavoitteena perustan luominen kansalliselle maisemien uudelleenarvioinnille koko maassa, ja ne painottavat erityisesti kaikkien osallisten mukanaoloa koko prosessin ajan. Laajempaa tutkijoiden, omistajien ja käyttäjien kanssakäymistä on haettu muodollisten kuulemisten lisäksi epämuodollisissa kyläläisten kokouksissa sekä karttojen että Facebookin viestikanavien avulla. Tieteellisten dokumentointi- ja arviointimenetelmien ja yhdistämisestä ruohonjuuritason toimintaan ja sosiaalisen median käyttöön on ollut tuloksena parempaa tutkimustyötä. Tutkijat ovat jalostaneet inventointimenetelmiä, laajentaneet niiden arvopohjaa ja tuottaneet entistä tarkempia kriteerejä työn aikana. Kaikki tekijät ja osalliset ovat hyötyneet huomattavasti tietoisuuden lisääntymisestä. Yllätys oli, että sosiaalisen median aktiivisesta käytöstä ja kontaktien määrän kasvusta huolimatta parhaiksi kanssakäymisen kanaviksi osoittautuivat perinteiset tapaamiset ja kokoukset – face to face.

Muistojen NIkkilä

Yksi esimerkki nettityökaluista, joita on kehitetty paremman palautteen ja asukkaiden osallistumisen rohkaisemiseksi kaavoituksen piirissä, on kaavoitusarkkitehti Pilvi Nummen vetämä Muistojen Nikkilä -hanke Sipoossa. Hän on kerännyt talteen muistoja tämän alueen paikoista ja rakennuksista tavoitteenaan osoittaa kohteet, joilla on merkitystä paikkojen hengelle, ja tämän kulttuuriperinnön arvioiminen kollektiivisesti. Tuloksia käytetään kehittämisohjelmissa ja maankäytön suunnittelussa. Hänen työkalupakkiinsa kuuluu useita somen alustoja ja karttaohjelmia. Tämän työn lisäetuina on asukkaiden keskinäinen kommunikointialusta, eräänlainen virtuaalinen kokoontumispaikka, jota he voivat käyttää tapahtumien järjestämiseen ja yksinkertaisesti kansalaisaktiivisuuteen. Hanke on osoittanut jo alkuvaiheessa, että vaikuttamisen kanavia ja määrää voi lisätä ja laajentaa jopa kunnallisissa hallintoprosesseissa.

Mikkelin kulttuuriperintöohjelma

Toinen työkalu on kehitetty Mikkelissä. Viisivuotisessa hankkeessa, joka keskittyi kulttuuriperintöohjelman laatimiseen, tuotiin osallistuminen mukaan moniin käytännön toimintamuotoihin ja hankkeen sisältöjen lähestymistapoihin. Ensimmäisiä yllätyksiä oli, että kaupungin henkilökunta ei tuntenut omaa kulttuuriperintöään ja tunnettuuden lisääminen heidän joukossaan priorisoitiinkin aluksi tärkeimmäksi. Myöhemmin kohde- ja aiheryhmiä laajennettiin ja lopulta monet tutkimuksen, kasvatuksen ja politiikkojen kentät olivat mukana. Hanke onnistui houkuttelemaan esiin keskeistä tietoa paikallisesta kulttuuriperinnöstä ja siitä perustasta, jonka päälle 50000:n asukkaan yhteinen mielipide voitiin muotoilla. Lopputuloksena kaupungin ohjelma paitsi täytti tiedoissa olevia aukkoja, johdatti myös avainasemassa olevat toimijat, kuten koulut, yritykset, hallinnon ja kansalaiset, kunkin oman kulttuuriperintönsä maailmaan. Yksi tuotoksista koostuu kuuden sellaisen pääaiheen kokoelmasta, joka valottaa kaikkien yhteisiä näkemyksiä ja arvoja kulttuuriperinnön hoitamiseksi. Teemoja käytetään aktiivisesti politiikkojen luomisessa ja markkinoinnissa.

Yksi hyödyllisistä ja käytännöllisistä interaktiivisuuden muodoista on kyläläisten ja asiantuntijoiden yhteinen kulttuuriperintökävely. Haukivuoren maisema-alueella tehdyn kävelyn aikana vaihdettiin tutkimustuloksia ja mielipiteitä omasta ympäristöstä. Valokuva Leena Lahdenvesi-Korhonen

 

Kuinka ihmisiä kuullaan?

Mitä ovat siis hyvät tavat ihmisten kuulemiseen? Nämä kolme hanketta etsivät menetelmiä, joissa ihmiset olisivat keskiössä ja voisivat osaltaan edistää hallinnon tarkoituksia, dokumentointia ja inventointia taikka kuntien ohjelmia ja suunnitelmia. Hankkeissa tavoiteltiin uusia osallistujia ja heidän arvokasta tietoaan ja mielipiteitään ja tuotiin ne mukaan päätöksentekoprosesseihin. Sitä auttoivat uusi teknologia ja halu ottaa osallistujia mukaan laajasti.Niissä luotiin uusia työkaluja kulttuuriperintöalalle ja monipuolistettiin sitoutumista uusiin käyttäjäryhmiin. Teknologiat tarjoavat runsaasti keinoja kommunikointiin ja tietojen varastoimiseen, vaikka analyyseihin soveltuvat työkalut ovat vielä huonosti kehittyneitä. Tulevaisuudessa uusilla käyttäjillä on varmasti käytössään kehittyneempiä ja käyttäjäystävällisempiä sovelluksia. Arvot ovat kulttuuriperinnön suunnittelun päätöksenteon perusta kunnissa. Se, miten arvot tulevat näkyviin ja juurtuvat kansalaisten mieliin, on keskeistä tulevaisuudenkin työssä ja työn kohteena, jota sekä asukkaat että asiantuntijat tekevät yhdessä. Hyviin tuloksiin pääseminen edellyttää sekä paikallisen että yleisen asiantuntemuksen symbioosin löytämistä. Tässä työssä näkökulmat vaihtuvat työn kuluessa: ruohonjuuritason työ tuottaa helposti mielipiteitä ja palautteita, joita tekninen asiantuntemus ei voi tuottaa. Ja päinvastoin: yleisten yhteenvetojen ja analyysien valmistelu, jota päätöksenteon järjestelmät tarvitsevat, tulee helpommiksi. Pysyviä tuloksia voi rakentaa vain harkiten tieteellisten menetelmien ja dokumentoinnin varaan.

Hankkeissa kohtasivat kahden erilaisen työskentelykentän ja menetelmäkirjon raja-aidat: hallinnon tarkoituksiin sopivat raportoinnit ja kerätyn aineiston monimuotoisuus eivät aina sovi yhteen. Työympäristöä luonnehtivatkin tulevaisuudessa tulkitsemisen ja soveltamisen taidot työkaluviidakon keskellä. Interaktiivisuus on valtava mahdollisuus, joka voi luoda synergioita työssä mukana olevien, sekä ryhmien että yksilöiden, välille mutta samalla se on erittäin haastavaa. Joka tapauksessa, kun työ on hauskaa, ovat tuloksetkin hyviä!

Lue lisää

Pia Puntanen, Kulttuuriperintö haltuun – Mikkelin malli. Porrassalmi X, Mikkeli 2014
www.maaseutumaisemat.fi
www.sipoo.fi/muistojennikkila
www.seutu.wikimikkeli.fi

Yksi hyödyllisistä ja käytännöllisistä interaktiivisuuden muodoista on kyläläisten ja asiantuntijoiden yhteinen kulttuuriperintökävely. Haukivuoren maisema-alueella tehdyn kävelyn aikana vaihdettiin tutkimustuloksia ja mielipiteitä omasta ympäristöstä.
Valokuva Leena Lahdenvesi-Korhonen