Maarit Kahila-Tani, Marketta Kyttä ja Pilvi Nummi: Paikkasidonnaisten muistojen joukkoistaminen

Maarit Kahila-Tani
maarit.kahila@mapita.fi
maptionnaire.com

Marketta Kyttä
marketta.kytta@aalto.fi
aalto.fi

Pilvi Nummi
pilvi.nummi@aalto.fi
verkko-osallistuminen.fi

“Kulttuuriperinnön jalustalle nostamisen sijaan on tarpeen luoda aineellisia ja ei-aineellisia ratkaisuita, jotka edistävät paikkojen ainutlaatuisten paikallisten piirteiden tunnistamista ja vahvistamista.”

 

Paikat kokoumina

Kulttuuriperintö on keskeinen ja ilmeinen osa elinympäristöämme. On käytännössä mahdotonta löytää paikkaa, jossa ihmiset elävät ja liikkuvat, jossa ei olisi merkkejä kulttuuriperinnöstä. Kulttuuriperintö voidaan jakaa aineellisiin ja aineettomiin piirteisiin. Aineellisiin piirteisiin kuuluvat historialliset rakennukset, vanhat kaupunkikorttelit, maatalousmaisemat, muistomerkit ynnä muut, kun taas aineettomia piirteitä ovat symboliset merkitykset, tarinat, kokemukset ja muut muistot, joihin näkyvä ympäristö kietoutuu. Kulttuuriperintö on olennainen tekijä ainutlaatuisten paikkojen muodostumisessa. Paikkojen näkemiseen kokoumina kuuluvat kaikki ihmisten eri aikoina samaan paikkaan liittämät merkitykset. Ihannetilanteessa aiempien sukupolvien kädenjälki lomittuu nykyaikaisen elinympäristön kanssa perustavanlaatuisella tavalla.

 

Maptionnaire visualisoi Sipoon nikkiläläisten kulttuuriperintöä. Vastaajat voivat katsoa ja arvioida jo olemassa olevaa tietoa kulttuuriperintökohteista ja suositella lisättäväksi uusia kulttuurisesti merkittäviä rakennuksia ja maisemia.

Kiihtyvän kaupungistumisen aikakaudella suuntaus on usein yhdenmukaistaa ympäristöä, vähätellen kulttuuriperintömme olemassa olevia arvokkaita piirteitä. Jatkuvasti kasvavien kaupunkien muodostamiin kysymyksiin ratkaisuja etsivän kaupunkisuunnittelun tulisi löytää uusia tapoja tukea paikallisia kulttuuriperinnön kokoumia vahvistamalla paikkojen ainutlaatuisuutta. Ihmisten muistot ovat tärkeä osa paikan historiaa ja identiteettiä. Paikkaan kiinnittyvät muistot, kokemukset ja mielipiteet tarjoavat kaupunkisuunnittelijoille tärkeää tietoa, joka auttaa heitä ymmärtämään paikkojen merkityksiä ja saamaan tuntumaa paikkaan. Tässä artikkelissa valotamme sitä, miten paikallisten kokoumien ainutlaatuisuutta voidaan ymmärtää syvällisemmin antamalla ihmisille tilaisuus kartoittaa kokemuksiaan kulttuurisesti merkityksellisistä ympäristöistä.

Arvokkaiden kulttuuriperintökohteiden tunnistaminen annetaan useimmiten asiantuntijoiden tehtäväksi, vaikka asiantuntijapohjaiset arviot edustavatkin perinteistä työnkulkua, joka ei huomioi paikallisten ihmisten palautetta. Me kannatamme lähtökohtaa, jonka mukaan asiantuntija-analyysin ohella tulisi antaa arvoa asukkaiden näkemyksille ja asukkaille tulisi tarjota tilaisuuksia jakaa kokemuksiaan identifioimalla uusia tärkeitä kulttuuriperintökohteita ja arvioimalla jo valittuja kohteita. Nämä kokemukset voivat joko täydentää olemassa olevaa tietokantaa paikkoihin liittyvillä tarinoilla ja muistoilla tai tarjota tietoa uusista, vielä löytämättömistä paikoista tai rakennuksista.

Digitalisaation aikakausi on mahdollistanut uusien kansalaisosallistumisen työkalujen ja menetelmien kehittämisen. Nämä työkalut voidaan karkeasti jakaa niihin, jotka mahdollistavat tehokkaamman viestinnän (esimerkiksi erilaiset sosiaalisen median työkalut), niihin jotka mahdollistavat informaation keräämisen ihmisiltä (esimerkiksi verkkokyselyt ja paikkatietojärjestelmään perustuvat kartoitustyökalut) sekä yhteissuunnittelutoimintoihin (esimerkiksi Geodesign). Kaupunkisuunnittelussa nämä työkalut mahdollistavat osallistavan kaupunkisuunnittelun sudenkuoppien välttämisen. Karttapohjaiset kansalaisosallistumisen työkalut (paikkatietojärjestelmät) tukevat arvokasta joukkoistamisinformaatiota, joka tekee kaupungeista viisaampia. Vuorovaikutus kansalaisten kanssa ei pelkästään luo informaatiota vaan tukee myös oppimista ja innovaatioita sekä rakentaa luottamusta. Maptionnaire on esimerkki paikkatietojärjestelmästä, joka auttaa kaupunkeja ja muita toimijoita keräämään, analysoimaan ja käsittelemään asukkaiden näkemyksiä karttapohjaisesti. Viimeisten 15 vuoden aikana kaupungit ovat alkaneet arvostaa asukkaiden näkemyksiä suunnitteluun käytettävissä olevan tietopohjan tasavertaisena osana.

Vuorovaikutteiset paikkatietojärjestelmiin perustuvat kartoitustyökalut auttavat havaitsemaan näkymättömän ja kätketyn maiseman. Kulttuuriperinnön alalla on myös parhaillaan käynnissä kourallinen paikkatietojärjestelmiä hyödyntävään osallistumiseen perustuvia projekteja. Paikkatietojärjestelmiä on näissä projekteissa hyödynnetty kolmella tavalla: 1) tarjoamaan asukkaille tilaisuus identifioida kulttuuriperinnön kannalta merkittäviä paikkoja 2) tarjoamaan asukkaille mahdollisuuksia arvioida asiantuntijoiden identifioimia kulttuuriperintökohteita ja 3) tarjoamaan asukkaille tietoa kulttuuriperinnöstä.

Sipoon Nikkilässä asukkaiden paikkaan liittyviä muistoja ja kulttuuriperintökohteiden arviointeja kerättiin joukkoistamisen avulla hyödyntäen paikkatietojärjestelmää ja sosiaalista mediaa (Facebook, Twitter ja Instagram). Kyselyn avulla kerättiin Nikkilän kulttuuristen kerrostumien paljastamiseksi tietoa kulttuuriperinnön kannalta tärkeistä rakennuksista ja kulttuurisesti merkittävistä maisemista. Asukkaat olivat innokkaita tutkimaan jo tunnistettuja kulttuuriperintökohteita ja näkivät itsensä hankkeen kannalta tärkeänä tietolähteenä tarjotessaan uusia paikkamerkintöjä ja henkilökohtaisia tarinoitaan.

Hanko of memories and dreams -projekti (“Muistojen ja toiveiden Hanko”) toteutettiin osana Suomen Akatemian rahoittamaa CODSGI-hanketta (Co-Design of Digital Storytelling System with Geographic Information). Ensimmäisten paikkatietojärjestelmätyökaluja kehittäneiden hankkeiden joukossa olleessa projektissa työkalujen avulla kerättiin tarinoita ja muistoja Hangon menneisyydestä. Muistojensa ja tarinoidensa lisäksi asukkailla oli mahdollisuus lisätä kartalle myös valokuvia ja äänitallenteita.

Suomessa ja Norjassa on tutkittu kahta vanhaa psykiatrista sairaalaa paikkatietojärjestelmiä hyväksikäyttäen. Helsingissä Metropolia-ammattikorkeakoulu kehitti Lapinlahden vanhalle sairaalarakennukselle paikallishyvinvointikonseptin antamalla ihmisille mahdollisuuden kartoittaa sekä sen hetkistä käyttöään että uusia ideoitaan. Norjalaisen Asker-projektin tavoitteena oli muokata olemassa olevaa Dikemarkin kulttuuriperintökohdetta, koska aiemmin sairaalakäytössä ollut kohde oli muutettavissa elinvoimaiseksi, asuintiloja paikallisille tarjoavaksi paikaksi. Paikkatietojärjestelmää hyödynnettiin osana yhteissuunnitteluprosessia, jonka tuloksena syntyi perusteellinen ohjausraportti paikallisten viranomaisten käyttöön.

Näiden hankkeiden tulokset osoittavat, että karttapohjainen kysely on toimiva työkalu paikkaan kytkeytyvien muistojen, ideoiden ja tarinoiden keräämiseen. Lisäksi tämänkaltaiset työkalut tarjoavat käytännöllisen tavan jakaa arvokasta tietoa paikallisille yhteisöille. Paikkatietojärjestelmät ovat myös skaalautuvia, joten niitä voidaan soveltaa yhtä hyvin yksittäiseen kortteliin kuin kokonaisiin kaupunkeihin. Tulevaisuudessa olisi hedelmällistä tutkia, miten tuloksia on suunnitteluhankkeissa huomioitu. Väitämme, että kulttuuriperinnön jalustalle nostamisen sijaan on tarpeen luoda aineellisia ja ei-aineellisia ratkaisuita, jotka edistävät erityisten paikkojen ainutlaatuisten paikallisten piirteiden tunnistamista ja vahvistamista.

“Hanko of memories and dreams” -kysely luotiin Maptionnairea käyttäen henkilökohtaisien muistojen, valokuvien ja äänitallenteiden keräämiseksi Hangosta. Kyselyssä vastaajia rohkaistiin kertomaan myös ideoitaan siitä, miten Hankoa voisi tulevaisuudessa kehittää.

 

Lisää aiheesta

Brown, G. & Kyttä, M.(2014) Key issues andresearch priorities for publicparticipation GIS (PPGIS): Asynthesis based on empiricalresearch, Applied Geography,46, 122–136.

Kahila-Tani, M., Broberg,A., Kyttä, M., Tyger T. (2015)Let the citizens map–publicparticipation GIS as a planningsupport system in the Helsinkimaster plan process, PlanningPractice & Research, 31(2),195–214.

Kahila-Tani, M. (2015)Reshaping the planningprocess using localexperiences: Utilising PPGISin participatory urbanplanning, Aalto Universitypublication series DOCTORALDISSERTATIONS, 223/2015.

Dovey, K. (2015)Becoming Places: Urbanism/ Architecture / Identity /Power, Routledge.Bianchini, F. & Ghilardi, L.(2007). Thinking culturallyabout place. Place Brandingand Public Diplomacy, Vol. 3, 4,280–286.

Monteiro, V., Painho,M. & Vaz, E. (2015) Is theheritage really important? ATheoretical framework forheritage reputation usingcitizen sensing. HabitatInternational, 45, 156–162.

Nummi, P. (2018). Crowdsourcing Local Knowledge with PPGIS and Social Media for Urban Planning to Reveal Intangible Cultural Heritage. Urban Planning, 3(1), 100–115.

Suomennos Katja Tiilikka ja Ville Hyvönen, Viestintätoimisto Kielikuvitus Oy