Matti Hakamäki
matti.hakamaki@kaustinen.fi

kaustinen.net

 Kaikki eivät tietenkään soittaneet tai tanssineet, mutta jokaisella oli jokin yhteys perinteeseen.

Kaustista, 4 300 asukkaan keskipohjalaiskuntaa, on monessa yhteydessä nimitetty “musiikin kodoksi”. Ensimmäisen kerran tätä nimitystä käytti Hufvudstadsbladetvuonna 1868. Nykyisin Kaustisen maine musiikin kotipaikkana perustuu pääasiassa Kaustisen kansanmusiikkijuhliin.

Länsisuomalaisen viulunsoittotyylin ja -perinteen juuret ulottuvat ainakin 300 vuoden päähän.  Viulunsoitto levisi ruotsalaisen talonpoikaisväestön pariin ja vähitellen 1600-luvulla myös Pohjanmaan rannikolle. Monet syyt, kuten kaupankäynnin myötä tapahtunut kulttuurinvaihto ja verrattain vapaamielinen uskonnollinen ilmapiiri, vaikuttivat siihen, että kansanmusiikkiperinne muodostui Kaustisen alueella erityisen rikkaaksi ja suosituksi. Etenkin 1900-luvun alkupuolella kansanmusiikkiperinne nähtiin Suomessa monin paikoin jossakin määrin vanhanaikaisena. Kaustislaisille se on kuitenkin aina ollut ylpeyden aihe.

Viulunsoittajat Elias Kentala, Aarne Järvelä, Johannes Järvelä ja harmonikansoittaja Veikko Sylvester Järvelä Kaustisella 1940-luvun alussa. Valokuva: Kansanmusiikki-instituutin arkisto

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat perustettiin vuonna 1968 aidosti paikallisen ja elävän perinteen vankalle pohjalle. Tämä paikallisen kulttuuri-identiteetin tarjoama perustus, johon Lia Ghilardikin artikkelissaan tässä julkaisussa viittaa, on yhdessä vahvan näkemyksen ja kovan työn kanssa taannut festivaalin menestyksen kulttuuriperinnön tehokkaana ja kestävänä vaalijana. Perustamista seuranneiden vuosien ja vuosikymmenten aikana festivaali toimi mallina kymmenille tai jopa sadoille paikallisfestivaaleille ja perinnejuhlille Suomessa.

Kansanmusiikkijuhlat olivat alusta alkaen kansainväliset, ja kansainvälisten esiintyjien, tiedotusvälineiden ja festivaalivieraiden levittäessä sanaa niille muodostui nopeasti maine yhtenä Euroopan tärkeimmistä kansanmusiikkifestivaaleista. Kaustislainen tyyliltään vanhahtava, eloisan tunteellinen viulunsoitto muodostui heti alusta alkaen juhlien kantavaksi voimaksi. Se on myös säilynyt festivaalien vetonaulana. Suurin syy musiikin elävyyteen on se, että kyse on musiikkityylistä, joka edelleenkin siirtyy soittajalta toiselle korvakuulolta. Kyse on siis monessa mielessä suullisesta perinteestä, samoin kuin jo yli 300 vuotta sitten. Kyseessä on Suomessa ainutlaatuinen ilmiö. Kaustinen on musiikillisen kulttuuriperintönsä ja tuon perinnön säilyttämiseksi ja kehittämiseksi tekemiensä tietoisten ponnistusten myötä kirjoittanut uuden luvun suomalaisen musiikin historiaan.

Kaikkien paikallisten muusikoiden yhteissoitto on perinteinen tapa aloittaa kansanmusiikkijuhlat. Valokuva: Lauri Oino/Kansamusiikki-instituutin arkisto

Alkuaikoina Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja Kaustisella nähtiin olevan valtakunnallisestikin suuri kulttuurinen merkitys. Perustettiin myös muita järjestöjä, kuten Kansanmusiikki-instituutti, jonka tehtävänä oli tukea kansanmusiikkia valtakunnallisesti, Suomen kansansoitinmuseo, valtion rahoittama kansanmusiikkiorkesteri Tallarija Kansantaiteen keskus. Tunnettu kaustislaiseen viulunsoittoon perustuva Näppäri-musiikkipedagogiikka sekä paikallisen nuorisoseuran järjestämä aktiivinen kansantanssikoulutus takaavat perinteen jatkumisen lasten ja nuorten keskuudessa.

Yhdessä näiden järjestöjen panos on hyödyttänyt koko Euroopan kansanmusiikkielämää tarjoamalla tosielämän esimerkin paikallisen kulttuuriperinnön arvostamisesta. Avoin suhtautuminen toisiin kulttuureihin on aina ollut yksi toiminnan kulmakivistä: elävällä ja jatkuvasti uudistuvalla perinteellä on parhaat mahdollisuudet selvitä globalisoituvassa maailmassa. Kansanmusiikkijuhlat ovat säilyttäneet asemansa kansanmusiikin ja -tanssin kentällä suomalaisten paikallistraditioiden kohtaamispaikkana ja sulatusuunina. Vahvan paikallisen tradition lisäksi Kaustisen menestystarina on perustunut muiden perinteiden – niin suomalaisten kuin kansainvälistenkin – toivottamiseen tervetulleiksi mukaan yhteiseen kokoontumiseen.

Kansalaisten osallistuminen on aina ollut näiden ponnistusten ytimessä. Alussa kyseessä olivat perinteen ylläpitäjät itse, jotka omistautuivat työssään yhteisön edun ajamiselle. Soittamalla, tanssimalla, häitä järjestämällä ja muilla vastaavilla tavoilla he tekivät Kaustisen kansanmusiikkiperinteestä kiinteän osan paikallisten ihmisten identiteettiä. Kaikki eivät tietenkään soittaneet tai tanssineet, mutta jokaisella oli jokin yhteys perinteeseen. Ihmiset osallistuivat kuuntelemalla, olemalla mukana juhlinnassa, tarjoamalla majoitusta vieraille, rakentamalla esiintymispaikkoja, myymällä virvokkeita ja niin edelleen.

Kaustisella melkein joka kylässä on kansanmusiikkiyhtye. Kuvassa Nikulan Pelimannit. Valokuva: Lauri Oino/Kansanmusiikki-instituutin arkisto

Vielä Kansanmusiikkijuhlien ja muiden organisaatioiden perustamisen jälkeenkin näillä uusilla organisaatioilla oli hyvin läheiset suhteen paikallisiin ihmisiin. Yliopistotutkijat ja muut julkisen sektorin edustajat tekivät yhteistyötä paikallisen viulistin kanssa. Tämä on ollut yksi tärkeimmistä syistä sille, että paikallinen kulttuuriperintö on säilynyt Kaustisella vuodesta toiseen. Kaustisen kansanmusiikkiperinteen parissa ja sen puolesta toimivat organisaatiot syntyivät alhaalta ylöspäin (bottom up).

Viime vuosina esimerkiksi Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta (2003) ja puiteyleissopimus kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä (ns. Faron sopimus, 2005) ovat antaneet uusia työkaluja perinteen kanssa työskentelevien käyttöön. Kaustisen viuluperinne ja sen elinvoimaisena pitämiseksi tehty työ palkittiin vuonna 2015 Euroopan Unionin Europa Nostra ‑kulttuuriperintöpalkinto-ohjelmanerityismaininnalla.

Kaikki tämä on tarjonnut Kaustisella kulttuuriperinnön parissa toimiville henkilöille ja kansalaisjärjestöille kanavan, jonka kautta kertoa yleisölle kulttuuriperinnön vaalimisen tärkeydestä. Kansainvälisen, kulttuuriperinnön parissa työskentelevän perheen jäseninä olemme vahvempia ja saamme äänemme monissa paikoissa paremmin kuuluviin. Toisaalta tämä kulttuuriperintöperhe on myös tarjonnut meille tilaisuuden oppia lisää. Muiden suojeluprojektien parhaista käytännöistä oppimisen arvoa on mahdotonta liioitella.

Kaustisen Purppuripelimannit on kuuluisin suomalainen perinnekansanmusiikkiyhtye. Uusi soittajien sukupolvi on jo kypsymässä. Valokuva: Lauri Oino/Kansanmusiikki-instituutin arkisto

 

Suomennos Katja Tiilikka ja Ville Hyvönen, Viestintätoimisto Kielikuvitus Oy

 


< Palaa