Peep Pillak
peep.pillak@gmail.com
www.muinsuskaitse.ee

”Karhunpalveluksesta myönnetty palkinto on ristiriitainen asia, mutta näyttää siltä, että yhteiskunta hyötyy aidon tunnustuspalkinnon ohella siitäkin.”

Keppi ja porkkana ovat ikimuistoisista ajoista lähtien olleet käytössä motivoimisen välineinä –mutta niiden käytön täytyy olla tasapainossa. Viron kulttuuriperintöseura Eesti Muinsuskaitse Selts on myös käyttänyt kulttuuriperinnön nimissänäitä ikivanhoja välineitä.

Vuonna 1987 perustettu Viron kulttuuriperintöseura on myöntänyt ansioristiään vuodesta 1999. Palkinto on erityinen kunnianosoitus merkittävästä, elämänmittaisesta työstä. Vuonna 2002 seura otti käyttöön myös ansiomitalin, joka voidaan myöntää seuraavista syistä: erityiset ansiot kulttuuriperintömme ennallistamiseksi ja säilyttämiseksi tehdyssä työssä, neuvostoaikana tuhottujen kansallisten muistomerkkien ennallistaminen, kulttuuriperinnön tutkimus, koulutus sekä kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyvien kysymysten tunnetuksi tekeminen. Aiemmin tunnustus näistä ansioista annettiin kiitoskirjeellä, ja seura lähettää edelleen myös kirjeitä.

Viime vuosina olemme antaneet palkintoja vuosittain yleensä 5–7 henkilölle, toisinaan useammallekin, ja palkitut julkistetaan perinteisesti vuosittaisen kulttuuriperintökuukauden avajaisseremoniassa 18. huhtikuuta. Useimmat palkinnonsaajat ovat Virosta (esimerkiksi kantavirolaisia, vironvenäläisiä, vironjuutalaisia ja vironarmenialaisia), mutta palkittujen joukossa on ollut myös Britannian, Saksan, Ruotsin, Suomen, Norjan, Israelin, Bulgarian ja Armenian kansalaisia. Kaikkiaan Viron kulttuuriperintöseura on myöntänyt 9 ansioristiä ja lähes 170 mitalia.

Vuodesta toiseen on tietoon kuitenkin tullut myös tapauksia, joissa ihmiset ovat tietäen tai tietämättään toimineet vastoin kulttuuriperinnön vaalimisen hyviä käytäntöjä. Yleinen tietoisuus tällaisista tapauksista on myös hyvin tärkeää. Siksi Viron kulttuuriperintöseura päätti vuonna 1997 perustaa Karuteene medal -palkinnon kulttuuriperinnön alalla tehdystä karhunpalveluksesta. Sana karhunpalvelus, johon mitalin nimi viittaa, tulee slaavilaisesta eläinsadusta, jossa karhu on palveluksineen enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

Materiaali-insinööri Henn Liiv (7.11.1933–27.12.2013), Yhdysvalloissa asunut virolainen pakolainen, ehdotti ”palkintoa”kansalaisaloitteella. Tunnustus myönnetään niille, jotka ovat aiheuttaneet korjaamatonta tuhoa suunnittelemalla tai rakentamalla kohteita, jotka eivät sovi ympäristöönsä tai jotka ovat muulla tavoin jättäneet suuren yleisön odotukset huomioimatta. Käytännössä olemme myöntäneet itse mitalin vasta kerran, vuonna 2009, jolloin sen sai Tallinnan kaupunginhallitus ”tunnustuksena” kulttuuriperintökielteisestä päätöksenteosta, jonka seurauksena valmistuneet rakennukset mielestämme vahingoittivat kulttuuriperintöä ja ympäristöään. Yleensä Viron kulttuuriperintöseura luovuttaa vain mitaliin kuuluvan kunniakirjan, joka valtuuttaa palkitun itsensä tilaamaan mitalin. Emme ole kuulleet kenenkään tilanneen mitalia kantaakseen sitä ylpeänä.

Vuonna 2016 palkinnon karhunpalveluksesta saivat Viron Miehitysmuseon johtajat, kun museo päätti yhtäkkiä vaihtaa nimensä Viron Vapauden museoksi (viroksi Vabaduse Muuseum, lyhennettynä Vabamu). Nimenmuutos herätti paljon vastustusta erityisesti niiden keskuudessa, jotka ovat kärsineet eri miehityskausien aikana ja jotka olivat lahjoittaneet omia esineitään museolle. Vuonna 2017 annoimme karhunpalveluspalkinnon Tallinnan kaupunkisuunnitteluosastolle, joka ei ollut täyttänyt velvollisuuttaan säilyttää pääkaupungin historiallisesti arvokkaita ympäristöjä. Palkinto sai runsaasti huomiota mediassa.

Suurin osa karhunpalveluspalkinnoista onkin mennyt uusille rakennuksille, joita rakennettaessa ja suunniteltaessa on jätetty huomioimatta historiallisia paikkoja joko yhden kohteen tai laajemman alueen osalta. Koska rakentaminen ja kiinteistökauppa on vilkkainta Tallinnassa, siellä on myös runsaasti ongelmia: korkeita lasista ja betonista valmistettuja asuinrakennuksia pystytetään keskelle omaleimaista historiallista puutaloaluetta, tarkoituksena saada mahdollisimman suuri tuotto asuntojen myynnistä.

Aluksi karhunpalveluspalkinnon saajista päätti Viron kulttuuriperintöseuran hallitus. Viime vuosina olemme ottaneet avuksi myös suuren yleisön, sillä kaikki organisaatiot ja yksityishenkilöt voivat ehdottaa palkinnonsaajia. Lopullisen valinnan tekee Viron kulttuuriperintöseuran hallitus. Yleensä karhunpalveluspalkintoja on myönnetty yksi tai poikkeustapauksissa kaksi vuodessa, mutta on ollut myös vuosia, joina ehdokkaita ei ole ollut ollenkaan. Se on aina suuri pettymys medialle, sillä toimittajat ovat paljon kiinnostuneempia karhunpalveluspalkinnosta kuin niistä lukuisista henkilöistä, jotka ansaitsevat aidon tunnustuksen. Karhunpalveluksesta myönnetty palkinto on ristiriitainen asia, mutta näyttää siltä, että yhteiskunta hyötyy aidon tunnustuspalkinnon ohella siitäkin.

Viron kulttuuriperintöseura aikoo siis jatkaa keppi ja porkkana ‑käytäntöään tunnustusten ja mitalien muodossa.[1]Kulttuuriperinnön vaaliminen turvaa tulevaisuutemme.

 

Viron kulttuuriperintöseuran ansioristi

Ensimmäinen ansioristi myönnettiin presidentti Lennart Merille hänen 70-vuotispäivänään. Perusteena ei ollut ainoastaan hänen asemansa Viron tasavallan presidenttinä vaan myös hänen merkittävät ansionsa vapaaehtoisen kansalaisyhteiskunnan perustajana ja Viron kulttuuriperinnön säilyttäjänä. Toinen ansioristi luovutettiin vuotta myöhemmin Jaan Krossille hänen 80-vuotispäivänään. Kross on yksi Viron tunnetuimmista kirjailijoista ja myös yksi seuran perustajista. Kolmannen ansioristin sai Mart Aru, joka oli Viron kulttuuriperintöseuran puheenjohtaja vuodesta 1993 vuoteen 2000, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Valokuva: Viron kulttuuriperintöseura

 

 


[1]Kaikki mainitut ansiomerkit on suunnitellut Priit Herodes (s. 1948), tunnettu virolainen taiteilija ja heraldikko. Hän on suunnitellut monia virolaisia kunniamerkkejä ja mitaleja, muiden muassa Terra Mariana -ansioristin, joka on yksi Viron valtion ansiomerkeistä. Priit Herodes toimi Viron kulttuuriperintöseuran puheenjohtajana vuosina 2000–2006 ja on nykyään sen hallituksen jäsen.

 

Suomennos Katja Tiilikka ja Ville Hyvönen, Viestintätoimisto Kielikuvitus Oy