Kulttuuriympäristön suojelua ihmistä varten, yhdessä ihmisten kanssa

 

Tuija-Liisa Soininen
Tuija-Liisa.Soininen@tampere.fi
www.adoptoimonumentti.fi

 

Tampereella alueellisen kulttuuriympäristötoiminnan toiminta-ajatukseksi ja visioksi on jo vuosia sitten jalostunut, että  kulttuuriympäristöä vaalitaan ihmistä varten, yhdessä ihmisten kanssa. Visio ei niinkään tavoittele tiettyä kulttuuriympäristön hoidon ja suojelun tilaa vaan hyvää prosessia, joka tunnistaa arvoja ja tarpeita  luoden kulttuuriympäristölle yhteiskunnallista merkittävyyttä ja kulttuuriympäristön vaalimisen seurauksena hyvinvointia.

Suomalainen Adoptoi monumentti on yksi vision saavuttamiseksi luoduista työkaluista.  Visio perustuu havaintoon, että vain pehmeällä  suojelulla, tiedon ja mahdollistamisen avulla luodaan kulttuurisesti kestävää kehitystä. Havainto on ollut Adoptoi monumentti -työn  kehittäjälle merkityksellinen, koska maakuntamuseo on myös  viranomaistoimija, joka antaa vuosittain satoja maankäyttölausuntoja  kulttuuriympäristön huomioimiseksi maankäyttösuunnitelmissa.

Motivaatiosta

Kuinka ihmisiä voi motivoida näkemään vaivaa kulttuuriperintökohteiden suojelemiseksi?

Annikin kivikioski, yksi adoptoiduista kohteista. Valokuva: Pirkanmaan maakuntamuseo, Miia Hinnerichsen

Tämä kysymys olisi hyvin voinut olla sekä lähtösysäyksenä että tavoitteena aloittaessamme Adoptoi monumentti -ohjelmaa yhdeksän vuotta sitten. Meillä viranomaisilla oli hieno projekti, joka piti lanseerata kansalaisille; hyvä tuote, jolla uutiskynnys olisi helppo ylittää. Seurauksena olisi kulttuuriperintökohteiden parempaa hoitoa samalla kuin kansalaiset tulisivat tietoisemmiksi omasta kulttuuriperinnöstään. Arkeologisia kohteita, jotka olivat vailla hoitoa, oli runsaasti. Erilaisiin vapaa-ajanviettotarkoituksiin perustettuja yhdistyksiä oli paljon. Nyt tarvitsisi vain tutustuttaa  kohteet ja ryhmät toisiinsa. Helppo homma, eikö? Kerroimme, että museo haluaa palauttaa kulttuuriperinnön kansalaisille. Pienenä filosofisena ongelmana oli se, että pyrittiin luomaan kansalaislähtöistä hanketta, joka kuitenkin oli kuitenkin viranomaistahon ideoima, ja toisaalta eräs kysymys oli jäänyt vielä huomiotta: oliko arkeologinen perintö oikeastaan missään vaiheessa uudemmalla ajalla kuulunutkaan kansalle? Oliko se ollut  sittenkin kulttuurieliitiin omaisuutta, jota arvottavat ja määrittelevät yksinomaan asiantuntijat?

Adoptoi monumentti -ohjelman vakiinnutettua asemansa huomaan ajattelevani, että olimme alussa turhankin kaunopuheisia. Tiesimme, mitä ihmiset tarvitsevat ja mitä ohjelma voisi heille tarjota – me tiesimme, miksi kaikkien kannattaisi lähteä mukaan Adoptoi monumentti -ohjelmaan. Eipä siis ihme, että vaikka monia ryhmiä  sitoutuikin toimintaan, joistakin heistä emme välttämättä enää kuulleet adoptointisopimusten allekirjoittamisen  jälkeen.

Sittemmin Adoptoi monumentti -työn kulmakiveksi on kehittynyt käsitys, että halu  tehdä jotakin ympäristönsä hyväksi lähtee ihmisen sisältä käsin. Tieto voi antaa prosessille kimmokkeen, mutta motivaation ja tarpeen on hyvä olla jo olemassa. Suomalainen sananlasku sanoo: “Ei kannettu vesi kaivossa pysy”.  Niinpä myöskään Adoptoi monumentti -työn alkuaikoina harjoitettu  ylhäältä alaspäin suuntautuva valistustyö ei aina tuottanut pysyviä tuloksia. Tärkeämmäksi on osoittautunut  tunnistaa ryhmiä, jotka voisivat hyötyä kulttuuriympäristöstä ja sen hoidosta, samalla hyödyttäen paitsi sitä myös  lähiympäristöään. Museon tehtäväksi jää tämän jälkeen vielä mahdollistaa ja viestiä, että kansalaisten työpanosta aidosti  tarvitaan.

Tämä kaavio perustuu ajatukselle, että kulttuuriperinnön arvostus ja halu tehdä jotain sen eteen nousevat olemassa olevasta tarpeesta, ja kun tätä tarvetta ruokitaan tiedolla, se käynnistää prosessin jonka päätteeksi viranomaistahon, esimerkiksi museon, pitää vastata seuraavaan kysymykseen: Tarvitaanko meidän panostamme todella? Mikäli ohjelmaa tarkastelee pelkästään ylhäältä käsin vakuuttuneena siitä, että tietää tarkalleen, minkälaista hoitoa kukin kohde tarvitsee, vastaus voi hyvinkin olla “kyllä”. Tämä vastaus sisältää kuitenkin myös viestin, että mikäli viranomaistaholla vain olisi riittävästi resursseja, ammattilaiset hoitaisivat homman paljon paremmin.

Mitä Adoptoi monumentti -työ on?

Mitä Adoptoi monumentti -toiminta sitten on? Se on tiedon keräämistä, hoitosuunnitelmien tekemistä,  siivousta, vesakonraivuuta, tervausta, maalausta, ikkunoiden korjaamista, yhdessäoloa monenlaisissa ympäristöissä ja paikoissa.

Adoptoi monumentti -toiminta on vapaaehtoistyötä arkeologisten kohteiden, historiallisten rakenteiden ja vanhojen rakennusten parissa.  Arkeologisiin kohteisiin mahtuu linnavuoria, rautakautisia hautaröykkiöitä, historiallisia puolustusvarustuksia, raunioitunut keskiaikainen kirkko, kivikautinen asuinpaikka, vanha kaupungin raja-aita ja esimerkiksi kalkkikaivos. Ohjelma alkoi vuonna 2009 arkeologisilla kohteilla, mutta vuonna 2013 Adoptoi monumentti -työ laajentui koskemaan rakennettua ympäristöä. Ensimmäinen rakennetun ympäristön kohde oli vanha viljamakasiini. Sitä seurasivat ajan myötä esimerkiksi vanha kioski, puhelinkoppi, laululava, keskellä kaupunkia sijaitsevan palatsin hylätty kellari, vapaapalokuntalaisten vaalima vanha palokalustovarasto.

Mitä hoitokohteelta vaaditaan?

Pitkään museo haki ohjelmaan hoitokohteita, joissa yhdistyvät tarve, käytännöllisyys ja symbolisuus. Ajatuksena oli, että  hoitokohteiden ei ole hyvä olla liian suuritöisiä, mutta on tärkeää, että niiden hyväksi tehdään jotakin konkreettista käsillä. Koulujen kohdalla on pyritty siihen, että kohteet tarjoaisivat ainesta myös koulujen opetukselle. Nyt ollaan kuitenkin yhä enemmän sitä mieltä, että olisi parempi hakea hyviä ryhmiäKohteita kyllä löytyy. Ei ole myöskään huono asia, jos adoptoija ilmoittautuu mukaan ohjelmaan ja samalla tuo mukanaan ehdotuksen kohteesta, jota haluaisi hoitaa. Silloin voi olettaa myös motivaation olevan kunnossa.

Adoptoijat

Adoptoija voi olla yhteisö, yhdistys, yritys tai julkisyhteisö, kuten koulu. Jotkut ovat perustaneet yhdistyksen varta vasten hoitokohdettansa varten. Osaan hoitotapahtumista tai talkoista voi osallistua kuka tahansa. Adoptoijilta ei edellytetä aikaisempaa kokemusta, ennakkotietoja kulttuuriympäristöasioista tai alan erikoistaitoja. Ammattilaiset tekevät ammattitaitoa vaativat työt joko hoitokohteen perustamisvaiheessa tai sovitusti hoitotyön varrella, yhteistyössä maakuntamuseon kanssa.

Adoptoi monumentti -toiminnassa on tällä hetkellä jatkuvasti yli 2000 vapaaehtoista. Hoitokohteita on noin 20. Työhön osallistuvien määrä on kasvamassa. Kun suuri osa vapaaehtoisista on pitkäjänteisesti mukana yhden tai kahden kohteen adoptoinnissa, samaan aikaan voi hakeutua mukaan lyhytaikaisempiin talkoisiin, kuten Adoptoi monumentti -organisaation järjestämille talkooleireille.  Adoptoi monumentti -toiminnasta on haluttu kuulla aika laajalti, ja sitä kehitetään myös kansainvälisissä verkostoissa. Yksi huippuhetki oli työllemme myönnetty Euroopan unionin Europa Nostra -kulttuuriperintöpalkinto -ohjelman pääpalkinto vuonna 2016. Sen jälkeen kiinnostus siitä on levinnyt entistä laajemmin, aina Surinamiin saakka.

Ilon kautta

Kuinka ihmisiä sitten voi motivoida näkemään vaivaa kulttuuriperinnön hoidossa?  Oikeastaan ”motivoiminen” sananakin viittaa ylhäältä alas ohjautuvaan toimintaan. Motivoimisella on ansionsa, mutta se ei ole menetelmä, joka sopii tilanteisiin, jos työn toivotaan  säästävän pitkällä tähtäimellä organisoijan, esimerkiksi museon resursseja.

Ihmisillä pitää olla hauskaa. Voi olla, että viranomaistahot korostavat toisinaan liiaksikin valvontaa. Tässäkin kuvassa näemme lapsia touhussa, jota voisi pitää haitallisena muinaismuistomerkille. Toiminnasta ei kuitenkaan aiheudu sanottavasti haittaa. Valokuva: Kaisa Harju 2016

Esimerkkinä voisin mainita vaikkapa Adoptoi monumentti -ohjelman järjestämät kulttuuriympäristöleirit, joiden parissa tehdään paljon työtä ja isoja ponnistuksia. Museon pitää laatia ohjelma ja kohteiden hoitosuunnitelmat, ilmoittaa leirin järjestämisestä ja kirjata ilmoittautuneet. Avaintekijä ovat hyvät, innostavat leirinohjaajat, jotka ohjaavat toimintaa partiojohtajan tapaan, eivät säästele omaa panostaan ja kertovat kaikille mitä pitää tehdä. Jos kuitenkin haluamme kehittää vapaaehtoistyöhön perustuvaa itseohjautuvaa toimintaa, joka hyödyttää suurta yleisöä, meidän on otettava mahdollistajan rooli. Suomalaisen Adoptoi monumentti -ohjelman tärkeimpiä periaatteita ovat mm. saavutettavuuden edistäminen, ilon tuottaminen itselle ja muille, vapaus antaa omia merkityksiä paikoille eli määritellä itse itselleen tärkeää kulttuuriperintöä, tutkimustiedon pitäminen saavutettavana, hoitotyön tekeminen hoitosuunnitelmien mukaisesti, ja se, että työtä tehdään yhdessä. Lisäksi työn organisoijan täytyy tyytyä mahdollistajan rooliin. Näillä aineksilla ja adoptoijien tarpeita kuuntelemalla toivotaan, että työ pysyy kulttuurisesti kestävällä pohjalla. Lisää opitaan koko ajan.

Suomennos Katja Tiilikka ja Ville Hyvönen, Viestintätoimisto Kielikuvitus Oy